PETRIN KOTISIVUT
PETRI'S HOMESITE


| Pääsivu |
| Main Page |


| Virsiä ja runoja |
| Hymns & poems |

| Tutkielmia,

saarnoja ja puheita |
| Sermons, studies |

| Käännöksiä |

| Translations |

| Sävelmiä |

| Melodies |

| Seurakuntaneuvosto |

| Kuvia minusta |
| Pictures of me |


Haltiakielinen sivustoni: / My Elvish site:
Men Eldalambínen

Muut sivuni /
My other sites:

The Woodpecker - my YouTube Channel / videokanavani (=

My Blog / Blogini

Kotimaa24 -blogini

PetriTikka - Twitter


Musiikkiani / Musi
c by me

Sattumanvarainen lempisitaatti: /
A random favourite quote:



Viimeksi muokattu: 28.2.2012
Last updated: February 28th 2012
- Viaton uhri

 

Kynttilänpäivän saarna Kulosaaren kirkossa 27.1.2007  
Petri Tikka, teol. yo.


Kahdeskymmeneskuudes joulukuuta vuonna kaksituhattaneljä olin Kulosaaren kirkossa tapaninpäivän iltajumalanpalveluksessa. Kuten kaikki hyvin tiedämme, sinä päivänä Aasiassa menetti henkensä lähes kolmesataatuhatta ihmistä. Suomalaisia kuoli sataseitsemänkymmentäkahdeksan. Kyseessä oli kaikkien aikojen tuhoisin tsunami. Sinä murheisena tapaninpäivänä olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kulosaaren kirkossa. Pimeä ja talvinen kirkonmäki oli kuvastus kristinuskon perimmäisestä valosta: rististä. Pimeänä ja kuolemaa tuottavana Jeesuksen Kristuksen risti imee itseensä maailman pimeyden ja kuoleman. Tsunamin tuottama menetys ja suru oli määrätön. Myös meidän sielussamme on tsunameja, joiden tuhot ovat suunnattomat. Nämä tsunamit johtuvat siitä, ettemme katso pimeää ristiä.

Jumala asuu kirkkaudessa, jota ei voi lähestyä. Tämä kirkkaus on häikäisevä, sokaiseva, se vie valon pois silmistämme. Se ei meidän paljaille silmillemme ole muuta kuin pimeyttä. Jumala on ääretön, Jumala on mahtava, Jumala on suuri. Kirkkaus ja pimeys verhoavat hänet kuin viitta, jonka läpi ei näe. Raamatussa sanotaan: ”Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet. Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.” (2. Sam. 22:12-13) Alussa ihminen yritti paljain silmin nähdä Jumalan, vaikka Jumala ylläpiti ja yhä edelleen ylläpitää koko hänen olemassaoloaan. Me emme voi omin silmin nähdä mitään, saatikka sitten Jumalaa. Siksi ihmisellä ei ole enää jäljellä mitään keinoa nähdä Herraansa. Sokaistuneessa tilassaan ihminen lankeaa kahteen suureen harhaan: syntiin ja lakiin. Ne vieroittavat ihmisen Jumalasta.

Synti tarkoittaa sitä, että pidämme jotakin muuta kuin Jumalaa jumalana. Mutta kuka tai mikä on jumala? Jumala on kaiken hyvän lähde. Maailmassa on paljon hyviä asioita, kuten perhe, ruoka, luonto ja kauneus. Kulosaaren rannat ja kalliot ovat myös Jumalan lahjaa.  Ainoa Jumala on kaikkien elämämme hyvien asioitten lähde. Hyvät asiat eivät kuitenkaan ole hyvyyden lähteitä. Niistä emme voi olettaa saavamme lopullista iloa tai merkitystä elämäämme. Ihmisen osa on yksinkertaisesti iloiten ottaa vastaan Jumalan luomat hyvät lahjat. Luomakunnan lahjat ovat äärellisiä. Ne saavat merkityksensä ainoastaan äärettömässä Jumalassa. Synti orjuuttaa meidät äärellisiin asioihin ja vie samalla maun pois näistä Jumalan hyvistä lahjoista. Äärellisellä on äärensä, rajansa, mutta äärettömällä Jumalalla ei ole loppua. Sen tähden vain hänessä on vapaus ja hänen täyteydestään kumpuaa loputtomasti äärellisiä lahjoja.

Jumalan laki on sisältönsä puolesta oikeassa, mutta pelastuskeinona se on varsin vaarallinen. Jos jo synti vieroittaa ihmisen Jumalasta, tekee laki hänestä Jumalan vihollisen. Miksi näin? Kun ihminen yrittää löytää pelastusta teoistaan tai ratkaisuistaan, hän osoittaa epäluottamuksensa Jumalan voimaa kohtaan. Jumalalla on yksin valta pelastaa ihminen. Epätoivo synnin langettaman tuomion edessä kuitenkin johtaa ihmisen vielä epätoivoisempiin vaihtoehtoihin. Hän yrittää miellyttää Jumalaa perustellen harhansa sillä, että Jumala kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Tällainen ajattelu on Jumalan hylkäämistä. Kaikki ei olekaan enää ilmaista lahjaa, vaan ihmiselle jää jäljelle joko suurempi tai pienempi vastuu pelastuksen toteutumisessa. Tosiasiassa Jumalalla ei ole mitään muuta halua kuin pelastaa ihminen ehdoitta. Jumala hoitaa itse Jumalan tehtävät.

Kristinuskon ydin on valo pimeydessä. Kun olemme kaikkein epätoivoisimmillamme, olemme kaikkein lähimpänä Jumalaa. Itse Jumalahan sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kristus tulee meidän puolestamme pimeydeksi pelastaakseen meidät. Hän rakastaa syntisiä, murheellisia ja epätoivoisia. Hän on heikkona heikkojen voima. Miten Kristus voittaa synnin? Synti on Jumalan tappamista. Niinpä hän kuolee. Miten Kristus voittaa lain? Laki on Jumalan hylkäämistä. Niinpä hän joutuu epätoivoon. On siis jäljellä vain yksi keino löytää elämään merkitys: katsoa ristiin. Ristin voima antaa sinulle uskon, kun sinulta masennuksessa, murheessa tai surussa puuttuu kyky nostaa silmäsi. Risti sai keskipäivällä aikaan pimeyden, mutta keskiyöllä se saa aikaan valon. Kaikkivaltias Jumala, Kristus, meidän Herramme, valaisee pimeyden pimeydellä. Pimeys ei ole kaiken loppu, se on kaiken alku. ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli.” (1. Moos. 1:3)

Tämän valon sai vanha Simeon nähdä. Hän piti käsivarsillaan heikkoa Jumalaa, jonka hän uskoi kuolevan koko maailman syntien tähden. Kuoleman edessä hän ei katsonut mitään muuta kuin ainoaa Pelastajaansa. Jeesus Kristus on kuolema kuolemalle ja helvetti helvetille. Hänen valonsa polttaa pois pimeyden, synnin ja lain vaatimuksen. Vain armo jää jäljelle. Armon tsunami hukuttaa kadotuksen tsunamin. Älkäämme epäilkö, älkäämme masentuko. Meillä on aina toivo, meillä on aina elämä, meillä on aina ilo. Niin kuin Simeon katsokaamme Pyhän Hengen antamin voimin Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme. Laulujen laulussa sanotaan: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.” (Laul. l. 8:6-7)


takaisin